YMMÄRRYKSEN SIIVET



Dipl.ins. Päiviö Latvus on tehnyt erinomaisen suuren työn kirjoittaessaan
kirjan Ymmärryksen siivet (Omega-kirjat, 2000). Kirjan lukeminen ei suju
hetkessä, sillä sivumääräkin on jo 507, ja lisäksi teksti viitteineen on
äärimmäisen tiivistä. Kirja on kieltämättä meikäläiselle ei-akateemiselle
henkilölle hieman "korkealentoinen". Kun kuitenkin varsinaiset
asiantuntijalausunnot on jo annettu (Tarmo Kunnas, Juhani Lindgren, Jorma
Pihkala), sallittakoon myös maallikon muutamia kirjan synnyttämiä
ajatuksia.

Yleisesti

Kirjan teko on vaatinut valtavasti työtä ja vaivaa. Kirjan lopussa oleva
mittava kirjallisuusluettelo kertoo osaltaan työn suuruudesta. Valtavan,
pääosin vieraskielisen, aineiston hallinta on mestarillinen suoritus. On
helppo ymmärtää, ettei kirjaa ole hetkessä kirjoitettu - kun lukeminenkin
on jo melkoinen urakka.
Tieteissä, taiteissa ja kulttuurissa yleensäkin olemme kaiketi tekemisissä
kristinuskon "ulkonaisen" siunauksen kanssa. Lisäksi kaikenlaisen
kulttuurin kukoistaminen edellyttää ulkonaista rauhaa; sodanaikana kaikki
keskitetään perustoimintoihin. Jumalan kurittaessa kansaa sodalla kaikki
hengenviljely kärsii. Edelleen korkea elintaso ja korkea kulttuurillinen
taso ovat sidoksissa toisiinsa.


Kansassa olevien uskovien tähden Herra on armollinen kaikelle kansalle.


"Ja Herra sanoi: ´Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä
vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan`"
(1
Moos.18:26).

 

"Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa
talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa
Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja
kedolla"
(1 Moos.39:5).


Antaessaan kansoille, jotka kristillisestä tiedostaan huolimatta vaeltavat
jumalattomasti, monenlaista sekä hengellistä että aineellista siunausta,
Jumala osoittaa pitkämielisyyttään. Tällä ylenpalttisella hyvyydellään
Jumala pyrkii siihen, että ihmiset nöyrtyisivät parannukseen:

 

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä
viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei
tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen
" (2

Piet.3:9).


"Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielis-

yytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

(Room.2:4).

 

Ulkonaisesti

Ulkoasu on tyylikäs ja asiallinen. Kirjan nimi viittaa siihen, että
ymmärryksen kautta ihminen pääsee kohoamaan uusiin sfääreihin. Kannen Pisan
torni viestii ihmisen pyrkimyksestä "nousta tähtiin". Se kertoo siitä,
että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja tästä johtuen myös tavoittelee yhä
suurempaa ymmärrystä ja tietomäärää.


Vino Pisan vino torni viestittänee myös sitä, että kaikki inhimillinen
poikkeaa täydellisestä. Täydellisyys ei ole täällä maan päällä
saavutettavissa. Jo saavutettu tieto on vain pieni murto-osa siitä, mikä
voidaan tietää. Ihminen on valtavan tietomeren edessä. Tämä konkretisoituu
nykyään ehkä parhaiden internetin äärellä. Joskus on rohjettu puhua
avaruuden valloituksesta, nyt siitä ei liioin puhuta. Kuussa käynti vei
osaltaan rohkeuden suurilta sanoilta. Tiedemiehet ovat tajunneet, että
pisimmätkin rakettimatkat ovat häviävän pieni matka äärettömässä
avaruudessa. Lienee niin, että pieni tieto tekee ylpeäksi, suuri tieto vie
tajuamaan, kuinka vähän lopulta tietää ja johtaa nöyrälle paikalle.


Pisan torni muistuttaa myös hengellisen elämämme keskeneräisyydestä:

 

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut
täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni
voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Veljet, minä en
vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on
takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti
päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella
kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa"
(Fil.3:12-14).


Vielä Pisan torni kertonee kaikenkin ajallisen rajallisuudesta ja
katoavaisuudesta - myös tieteen. "Rakkauden korkeaveisu" liittää tiedon
katoavaisten ja epätäydellisten asioiden joukkoon:

 

"Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä

puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja

profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on,

katoaa se, mikä on vajavaista" (1 Kor.13:8-10).

 

Jos ja kun tietomme parhaimmillaankin on vajavaista ja lisäksi kehityk-

sen alaista, on uskallettua ja väärin vaatia sille absoluuttisen totuuden arvoa!


Kirja on jaksotettu sopivasti; tiiviin tekstin kannalta tämä onkin välttämätöntä.
Viittauksia on ylenmäärin runsaasti. Nämä osaltaan merkitsevät sitä, ettei
kirjaa voi romaanin tapaan juosten lukea. Jonkin verran esiintyy tekstissä

tarpeetonta toistoa ja myös muutamia pieniä kirjoitusvirheitä.
Nidottu kirja ei kestä kovaa käsittelyä; varsin varovaisenkin lukemisen
seurauksena siitä irtosi jo monia lehtiä.

Minä nousen taivaaseen

Tokihan kansikuvasta voidaan myös lukea negatiivinenkin viesti ja tieteen
kiusaus:

 

"Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle
Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle,
pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni
Korkeimman vertaiseksi.' "(
Jes.14:13-14).

 

Samoin kuin siinä voidaan nähdä viittaus Baabelin torniin, joka myös oli

suunnattu Jumalan kaikkivaltiutta vastaan ja jolla uhmattiin Korkeinta:

 

"Ja he sanoivat: ´Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni,

jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme

hajaantuisi yli kaiken maan`" (1 Moos.11:4).


Toisaalta on syytä muistuttaa, että mahtavimmatkin inhimilliset rakennelmat
joutuvat viimeistään aikojen lopulla katastrofin omiksi. Jumala keskeytti
Baabelin-tornin rakentamisen, 1 Moos.11:8. Danielin näyn kuvapatsas
murskattiin:

 

"Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta -

ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.

Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja

niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä

niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut,

tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan" (Dan.2:24-35).

 

Myös lopun ajan uskonnon ja kulttuurin mestariluomus kokee Jumalan

tuomion:

 

"Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin,

jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. Ja hän huusi

voimallisella äänellä sanoen: ´Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon

ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyys-

sijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi`" (Ilm.18:1-2).

 

Samalla tuomion kokivat myös erilaiset kulttuurin harjoittajat:

 

"Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torven-

soittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei

kuulla sinussa enää myllyn jyrinää" (Ilm.18:22).


Osaltaan myös World Trade Centerin tuho muistuttaa inhimillisten
rakenteiden katoavaisuudesta.

Kohderyhmä

Kenelle kirja on ensisijaisesti tarkoitettu? Se on kohdennettu
"kristikansalle", koska se on kristinuskon maltillista ja dokumentoitua
puolustusta ateismia vastaan
. Siitä saa kokonaisvaltaisen kuvan
kristinuskon vaikutuksesta kulttuuriin, tieteeseen ja taiteeseen.
Kirja on
kirjoitettu pitkälti akateemiselle lukijakunnalle ja myös sen ehdoilla.
Tästä kielii jo professori Jukka Kemppisen esipuhe. Samoin tästä kertovat
varsin lukuisat sivistyssanat; maallikko joutuu oheislukemisena käyttämään
sivistyssanakirjaa (mikä ei tietenkään sinällään ole paha asia). Toisaalta
sivistyssanat on tässä kirjassa käsitettävä välttämättömäksi
"ammattisanastoksi".


Tosin kirjan anti olisi vielä merkittävästi lisääntynyt ainakin
maallikolle, jos niiden henkilöiden ideologiat, joihin toistuvasti palataan
(esim. Platon ja Aristoteles), olisivat pähkinänkuoressa esim. viitteissä.
Kirja on tosi tiivistä tekstiä. Kuvat tai piirrokset olisivat olleet
tervetullut kevennys. Toisaalta taas tämä olisi merkinnyt vieläkin
runsaampaa sivumäärää.

Sanoma

"Ymmärryksen siivet" kertoo kristinuskon vaikutuksesta kulttuurielämään. Se
pyrkii todistamaan, että kristinuskolla on myönteinen vaikutus tieteisiin
ja taiteisiin - vaikkakaan ei jokaisessa yksityiskohdassa aivan kiistaton.
Naisen asemalla on selvä yhteys yhteiskunnan hyvinvointia ajatellen. Samoin
suhtautuminen lapseen vaikuttaa välillisesti koko kulttuurin kehitykseen.
Lapsen avoin, utelias ja tutkiva asenne on tarpeen jokaiselle tiedemiehelle
ja taiteilijalle. Ymmärryksen siivet voidaan tulkita evankeliumiksi
naisille ja lapsille, miksei myöskin viisaille ja oppineille.

Painopiste naisessa ja lapsessa

Kulttuurin menestys sidotaan voimakkaasti naisen aseman nousuun. Toinen
mielestäni kristillisempi käsittelytapa olisi kirjoittajan mainitsema
Hegelin teoria "miehen ja vaimon muodostamasta hedelmällisestä liitosta"
(s.460). Raamatun lähtökohta on se, että mies ja vaimo yhdessä muodostavat
ihmisen. Tässähän on kysymys siitä ihanteesta, että nainen ja mies ovat
Jumalan määräämässä ja säätämässä balanssissa
. Naisen ja miehen suhde tulee
järjestää nimenomaan Jumalan ilmoituksen mukaan - tämähän taas ei merkitse
samanlaisia tehtäviä! Naisen aseman parantamisesta ei saa tulla
itsetarkoitus. Päämääräksi ei kelpaa naisen heivaaminen korkeammalle ja
korkeammalle, vaan naisen saattaminen ainoastaan Raamatun säätämään
asemaan
. Varmasti on väärin ajatella, että yhteiskunnan kehitys olisi
riippuvainen pelkästään siitä, miten korkealle nainen tässä systeemissä
arvostetaan.

 

Raamatun mukaan naisella ei tule olla määräysvaltaa miehen yli:

"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle; sillä
mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin
vapahtaja. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin
olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset"
(Ef.5:22-24).


Nainen on miehen alamaisuudessa oikealla, Jumalan hänelle tarkoittamallaan
paikalla.
Nimenomaan tämän odottaisi hedelmöittävän yhteiskunnan kaikkiakin
toimintoja. Mutta taitaa olla vaikeaa tutkimusta varten löytää tältä
alueelta riittävän kattavaa otosta! -Tokihan tämä näkökulma taas olisi
uuden kirjan asia.


Tärkeintä ei lopulta ole mies, nainen eikä lapsi. Uskovan tehtävänä ei
viimekädessä ole ajaa miehen, naisen tai lapsen asiaa, vaan evankeliumin
asiaa
! Ja tässä ei tieteistä välttämättä ole paljon apua. Niilo Tuomenoksa
on sanonut: "Usko ei tarvitse oppineisuutta voittaakseen." Evankeliumin
julistaminen tuo automaattisesti avun myös naisen ja lapsen asemaan.
Ihminen ei ole kaiken napa. Me emme haluaa ylistää ihmistä, vaan Jumalaa.
Tärkeintä eivät ole inhimillinen kulttuuri, tieteet ja taiteet eivätkä
näiden varaan rakentuvat inhimilliset yhteisöt, vaan ykkösasia on Jumala
ja hänen valtakuntansa.

Tämänpuoleista

Siitä huolimatta, että Ymmärryksen siivet sisältää merkittävää kristinuskon
puolustusta, se rajoittuu ja pureutuu tiukasti tähän "maalliseen" elämään
ja maalliseen regimenttiin. Kun kristinuskon ydin kuitenkin koskee
Jumala-yhteyden luomista ja pelastumista, kirjan side kristinuskoon jää
ohueksi ja teennäiseksi
. Kirja käsittelee kristinuskon ulkonaista
vaikutusta. Kun marksismin lähtökohta on, että kristinusko on kaiken
pahan alku ja juuri ("Uskonto on oopiumia kansalle"), Ymmärryksen siivet
todistaa
, että tilanne on juuri päinvastoin: kristinusko on aina
löydettävissä kaiken todellisen edistyksen taustalta! Siinä tulee esille,
kuinka kristinusko on vähitellen hapattanut kaikki yhteiskunnan osa-alueet
aina tieteitä ja taiteita myöten. Se on inspiroinut näiden harjoittajia
aivan toisella tavalla kuin pakanauskonnot. Kristinusko luo otollisen
kasvualustan kaikenlaiselle hengenviljelylle.


Tässä olemme tekemisissä Jumalan yleisen rakkauden kanssa, josta Jeesus
sanoo: "sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin,
ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin"
(Matt.5:45).

Yleisuskonnollisuutta

Mitä tiedemiesten ja -naisten uskoon tulee, se vaikuttaa enimmäkseen
1.uskonkappaleen kristillisyydeltä
. On kuitenkin muistettava Raamatun sana:


"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei
ole elämää"
(1 Joh.5:12).

 

Meillä on vain Jeesuksen kautta pääsy Isän tykö. Jumala-usko ei ole pelastavaa

uskoa; siitä ovat riivaajatkin osalliset:


"Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat

ja vapisevat" (Jaak.2:19).


Tieteiden ja taiteiden edustajat ovat päässeet pitkälle "kansalaiskunnossa";

mutta sehän ei pelasta ketään.

Samalla lienemme tekemisissä "yleisuskonnollisuuden" kanssa. Tähän viittaa
mm. Sartren siteeraaminen:

 

"Me kaikki olemme kristittyjä, tänäänkin. Radikaaleinkin epäusko on kristillistä

ateismia. Se säilyttää kielteisestä voimastaan huolimatta ne johtavat ajatuskuviot,

joiden juuret ovat löydettävissä kristillisyyden vuosisadoista, joiden perillisiä me joka
tapauksessa olemme"
(s.460).

 

Tällaisessa kristillisyydessä emme ole kysymyksessä "pelastavan" uskon kanssa,

joka edellyttää uudestisyntymisen kautta tapahtuvaa sydämen muutosta. Raama-

tusta luemme:

 

"Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ´Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan
seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla
on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut`"
(Ilm.3:1).

 

Sartren ajatus myötäilee Eino Leinon idealistista ajatusta Suomen kansasta:

"Tää kansa Herran kansa on."

Raamattu ja viisaus

Siitä huolimatta, että "Ymmärryksen siivet" on kristillispainotteinen, se
sisältää varsin vähän raamattulainauksia. Sen yhteys Raamattuun jää näin
heiveröiseksi. Se on äiti- ja lapsi-keskeinen. Samalla se on
valitettavasti myös "ihmiskeskeinen". Siitä jää kaipaamaan "Näin sanoo
Herra" -otetta.


Raamatullinen viisaus on kiinteästi yhteydessä Herran sanaan: "Kuinka
saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti!
Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat
häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran
sanan - mitä heillä on viisautta?"
(Jer.8:8-9). Ulkopuolella Herran sanan
on vain ymmärtämättömyyttä ja tyhmyyttä. Asia ei muutu miksikään siitä,
että Sanan hylkääminen tapahtuu tieteen nimissä!

Raamattu ei palvo millään tavoin ihmisen ymmärrystä, vaan sieltä on
löydettävissä virsikirjan ajatus: "Soaistu on järkemme, Synnin sumu sielun
peittää"
(Vvk.196:2). Ihmisjärki "sokaistui" syntiinlankeemuksessa.
Raamattu lukee ihmisjärjen "vanhaan luontoon" kuuluvaksi inhimilliseksi
viisaudeksi, joka ei voi ymmärtää jumalallisia asioita:

 

"ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla

sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.

Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on;

sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on

tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee

kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä:

´kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?`

Mutta meillä on Kristuksen mieli" (1 Kor.2:13-16).

 

Kaikki, mikä ymmärrykseen liittyy, on korkeata ihmisten silmissä,

mutta Jumalalla on toiset ajatukset: "sillä mikä ihmisten kesken on

korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus" (Luuk.16:15).


Uskon myötä tulee oikea ymmärrys ja viisaus:

 

"Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset"

(Luuk.24:45).

 

"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille

ymmärryksen" (1 Joh.5:20).


"Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on
teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole
minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä,
yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden
ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden,
Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä"

(Kol.2:1-3).

 

Uskovan pääasiallisin opettaja on Pyhä Henki:

 

"Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen

totuuteen. Sillä se,mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä

hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut

kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (Joh.15:13-14).

 

"Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole
kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa
teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niin
kuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä"
(1 Joh.2:27).

Raamatussa puhutaan erikseen tämän maailman viisaudesta ja hengellisestä
viisaudesta
, 1 Kor.1-2. Siellä nähdään nämä jopa toistensa vastakohdiksi ja
vaihtoehdoiksi; ne ovat usein toisensa poissulkevia:

 

"Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa

viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän
maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: ´Hän
vangitsee viisaat heidän viekkauteensa`; ja vielä: ´Herra tuntee viisasten
ajatukset, hän tietää ne turhiksi`"
(1Kor.3:18-20).


Näiden jakeiden pohjalta voi päätellä, että vain perin harvoin hengellinen
ja maallinen viisaus asuvat samassa persoonassa. Lutherkin näkee asian
samoin:

 

"Ja kuta viisaampia, oikeudenmukaisempia ja pyhempiä ihmiset ovat
Kristuksetta, sitä enemmän he vahingoittavat evankeliumia"
(Gal.kirj.sel.).
Lutherin mukaan maallinen viisaus pääsääntöisesti loitontaa evankeliumista.


Tuleva Jumalan valtakunta on "käänteinen" nykyiselle maailmalle:

 

"Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä
ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka
hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? "
(Jaak.2:5). Vain harvat
nykyisen maailman valtiaista näyttävät uusivan hallituspaikkansa tulevassa
valtakunnassa.

Raamattu kieltää kerskaamisen ja ylpeilemisen maallisesta viisaudesta ja
osoittaa, mikä on viisautta arvokkaampaa:

 

"Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä

kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan

joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut"

(Jer.9:23-24).

Raamatun viisaat esim. Joosef ja Daniel omasivat sekä maallisen että
hengellisen viisauden
. Heille oli ominaista kokonaisvaltainen Jumalan
palveleminen. Nämä jumalanmiehet olivat sekä Jumalan että ihmisten
palvelijoita, mutta etusijalla oli kuitenkin Jumalan palvelu. Jos nämä
palvelut joutuivat ristiriitaan, he ratkaisivat asian aina Jumalan palvelun
hyväksi. Heidän uskonsa "löi läpi" koko heidän elämänsä. He olivat "yhden
asian miehiä". Heidän uskonsa aitous tuli näkyviin nimenomaan heidän
valmiudessaan kärsiä asiansa tähden.


Tämä sama kulminoituu apostoli Paavalissa, joka oli älykäs, lahjakas ja
oppinut mies.
Damaskon tien kääntymiskokemus muutti täysin hänen
arvomaailmansa. Hän tunnustaa:

 

"Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme

Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,

vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa

luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu

kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa,

hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon

nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen,

minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt

kaikki ja pidän sen roskana (= sontana) - että voittaisin omakseni Kristuksen ja

minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä,
joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen
vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella"
(Fil.3:3-9).

 

Näin voi kirjoittaa vain mies, joka on löytänyt ja saavuttanut Jumalan viisauden
Kristuksessa! Tämän jumalallisen viisauden rinnalle kalpenee kaikki
inhimillinen viisaus.


Ehkäpä Itämaan tietäjissä (Matt.2:1-12) tiivistyy kuva Raamatun viisaista.
He kulkivat tähden (Jumalan sanan) johdolla. He pyrkivät Jeesusta kohden,
koska he tiesivät, että Jeesuksessa pääsee osalliseksi todellisesta
viisaudesta: " jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä"
(Kol.2:3).

Lopulta he palvoivat Jeesusta ja laskivat kaikki saamansa lahjat
hänen jalkojensa juureen. Nykytieteen harhauma on juuri tässä: Tiedemiehet
eivät lähde siitä, että Jeesuksessa on ihmiselle tarjona suurin mahdollinen
viisaus, Jumalan viisaus! Niinpä tämä viisaus tulee ainoastaan uskovien
osaksi
.

 

"Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme
tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka
kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä,
jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän
kirkkaudeksemme"
(1 Kor.2:6-7).

Jeesus ja viisaat

Jeesuksesta itsestään kerrotaan: "Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä
ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä"
(Luuk.2:52).


"Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta.
Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut
hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet"
(Jes.53:2).

 

K.O.Syväntö kääntää tämän kohdan: "Ei hänellä (Messiaalla) ollut oppiarvoa, titteliä,
eikä Jumalan kirkkautta, että Hän olisi meitä miellyttänyt."

Jeesuksen ajan viisaat olivat fariseukset ja kirjanoppineet. Jeesuksella ja
heillä oli jatkuva vastakkainasettelu. Jeesus näki heidän ongelmakseen mm.
ihmiskunnian etsimisen.

 

"Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne,

ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?" (Joh.5:44).


Jeesus näki, että Jumala oli salannut hengelliset viisaudet maallisesti
viisailta:

 

"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta

ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle

hyväksi näkynyt" (Luuk.10:21).

 

Tiedemiehet ja taiteilijat lienevät luettavissa "tämän maailman valtiaisiin", joita

Raamattu pitää erikoisessa mielessä Jeesuksen ristiinnaulitsijoina:

 

"sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat

sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet" (1 Kor.2:8).

 

Tämän mukaan tämän maailman viisaus johtaa helposti Jeesuksen vastustajien leiriin.
Opetuslapset olivat ihastuneita aikansa arkkitehtuurista ja yrittivät
kaiketi saada Mestarinsakin hurmaantumaan temppelin loistokkuudesta ja
sanomaan siitä ylistäviä sanoja. Mutta Jeesus ei lainkaan syttynyt asialle.
Hänen katseensa oli suunnattu pois tämän maailman loistosta; hän katsoi
siihen, miten Jumalan tuomiot tulevat kohtaamaan ihmisten lisäksi myös
heidän aikaansaannoksiaan:

 

"Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle:

´Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!` Jeesus vastasi hänelle:

´Sinä näet nämä suuretrakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle

maahan jaottamatta`" (Mark.13:1-2).

 

Meidän tulee ajatella inhimillisen tietämyksen mestariteoksistakin "kohtuullisesti" -

palvoa emme niitä saa.

Onko tiede neutraalia?

Joskus on sanottu: Tiede on kumonnut kristinuskon! Kristinuskon
kannattajien puolelta on tätä pidetty mahdottomana. Kukin toimii omalla
alueellaan; toinen ei voi toista kumota. Myös on esitetty väite: Tiede on
totuus!
Tässä joudumme parinkin ongelman eteen. Ensimmäiseksi: tiede
joutuu jatkuvasti korjaamaan tuloksiaan. Toiseksi se täten asettuu Jumalan
sanaa vastaan, joka myös on totuus.
Edelleen on niitä, jotka väittävät tiedettä neutraaliksi. Se vain tutkii
käytettävissä olevien tietojen (faktojen) pohjalta asioita. Se on
puolueeton. Mutta jälleen joudumme ristiriitaan Raamatun kanssa. Raamattu
ei tunne tällaista puolueettomuutta maailmassa, jossa Jumala ja saatana
taistelevat.
Jeesus ei pitänyt mahdollisena "kahden herran palvelemista".
Jos puolueettomuus muutoin onnistuisikin, se ehdottomasti rikkoutuu, kun on
kysymys suhtaumisesta Jumalan sanaan. Kukaan ei voi olla Raamatun edessä
puolueeton. Tiede on liberaaliteologian välityksellä hyökännyt Jumalan
valtakunnan strategista pääkeskusta, linnoitusta ja asevarikkoa vastaan
(Raamattu). Voidaanko tällaista pitää puolueettomana tekona?
Tällöin
julistettaisiin Osama Bin Bladen terroritekoineen puolueettomaksi mieheksi!
Liberaaliteologian suulla tiede on julistanut sodan Jumalalle, Kristukselle,

Jumalan sanalle ja Jumalan kansalle.

Vaihtoehtototuus

Kysymys totuudesta on tärkeä. Nimenomaan tieteelle se on tärkeä. Se haluaa
omia tämän alueen itselleen. Se tahtoo olla ekspertti tällä alalla. Se ei
tunnusta eikä salli totuuksia tieteen ulkopuolella. Kun myös Raamattu
vaatii itselleen auktoriteettiasemaa totuusasiassa, emme voi välttää
ristiriitaa ja sotaa näiden välillä.
Kristittyinä lähdemme siitä, että Jumalan sana on totuus.
Rinnakkaistotuutta Sanalle on tyrkytetty aina syntiinlankeemuksesta
lähtien:

 

"Niin käärme sanoi vaimolle: ´Ette suinkaan kuole; vaan Jumala
tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan`"
(1 Moos.3:4-5).


Tässä oli kaksi toisilleen vastakkaista totuutta; ihminen joutui
valitsemaan niiden välillä. Eeva hyväksyi Jumalan totuusilmoitukselle
vaihtoehdon. Näin on tapahtunut toistuvasti tämän jälkeenkin. Ei ole suotta
sanottu, että "saatana oli ensimmäinen liberaaliteologi".
Monelle uskovallekin on kova pala asettua tiedettä vastaan Jumalan sanan
puolelle. Mitä enemmän koulutusta, sen vaikeampaa se on. Selkeästi ja
rohkeasti aikamme oppineista tähän on kuitenkin uskaltautunut tri Uuras
Saarnivaara
. Hänet oli suuri tieto ja oppineisuus tehnyt nöyräksi, mutta
samalla rohkeaksi Jumalan sanan puolustajaksi. Tavallisesti ongelmasta
yritetään päästä selittämällä, ettei mitään ristiriitaa Raamatun ja tieteen
välillä olekaan!

Tiede ja kristinusko

Ymmärryksen siivet käsittelee tieteen ja kristinuskon suhdetta. Kaikki nuo
500 sivua sivuavat jollakin tavoin tätä problematiikkaa. Kuitenkin
toisaalta voidaan sanoa, että nimenomaan tätä kysymystä ei käsitellä
riittävän kattavasti ja ennen kaikkea: ei riittävän syvällisesti. Kirjassa
nähdään paljon vaivaa nimenomaan sen todistamiseen, että menes-

tyksellinen kulttuuri on aina kristinusko lapsi. Oikea tiede saa aina voimansa
kristinuskosta. Latvus käyttää koko kirjan sen todistamiseen, että
kristinuskolla ja tieteellä on selkeä ja kiinteä yhteys. Kristinusko luo
kulttuurille otollisen kasvualustan. Hän antaa ymmärtää, että nämä
työskentelevät samansuuntaisesti.
Tähän hän päätyy nimenomaan
kasvualustasta käsin. Tämä on kuitenkin auttamattoman heikko ja
yksipuolinen perustelu. Tieteen ja kristinuskon suhteeseen voidaan saada
enemmän valoa toista tietä.

Latvuksen painavista todisteluista huolimatta voidaan esittää aiheellinen
ja ehkä monien mielestä röyhkeäkin kysymys: Onko länsimainen tiede
kristillistä?


Me voimme etsiä ongelmaan ratkaisua kysymällä, kuinka tiede suhtautuu
Kristukseen ja Jumalan ilmoitukseen Raamattuun. Näin kysymystä tarkentaen
pääsemme jo paljon lähemmäksi vastausta. Tällöinhän tulemme kysymyksen
eteen, mikä on ollut tiedemiesten henkilökohtainen suhde Kristukseen. Onko
heillä ollut omakohtainen Kristus-usko eikä vain Jumala-usko?


Toinen tärkeä menetelmä on etsiä vastausta siitä tieteestä, joka nimenomaan
paneutuu uskonasioihin, teologiasta. Meillähän tieteellisen jumaluusopin
tittelin on ominut itselleen liberaaliteologia (ns. vapaamielinen
jumaluusoppi). Kuinka tämä tieteenhaara suhtautuu Kristukseen ja
Raamattuun? Sehän työskentelee kuumeisesti riisuakseen nämä molemmat
jumalallisesta puvustaan!


Liberaaliteologialla on kirkossa oma monumenttinsa, raamatunkäännös v.1992.
Mitä on sanottava sen pohjalta tieteen suhteesta kristinuskoon? Siinähän
tieteen ja inhimillisen viisauden nimissä Raamattu pirstotaan palasiksi ja
siitä tehdään tavallinen inhimillinen teos. Tässä tiede on toiminut sille
tyypillisellä tavalla: Se korottaa itsensä kaiken yläpuolelle. Se katsoo,
että sillä on oikeus tieteen nimissä käydä kaikkein pyhimmänkin kimppuun.
Oikeastaan sillä ei ole muuta pyhää kuin ihmisjärki. Kirkko luovutti
Raamatun liberaaliteologien käsiin ja heidän raadeltavakseen; syntyi uusi
"raamatunväännös"! Liberaaliteologit edustavat tämän maailman oppineita.
He riistivät Suomen kansalta Jumalan sanan. Liberaaliteologien työskentelyn
jälkeen me saamme katsella "hävityksen kauhistusta". Tämä tihutyö menee
vääjäämättä tieteen piikkiin!


Kaikkinakin aikoina on yksinkertaisesti uskovien Jumalan lasten ja
oppineiden välillä ollut syvä kuilu. Uskovat ottavat Raamatun Jumalan
sanana, ja tämä taas on oppineille suuri loukkaus ja kauhistus. Kaikkien
oppineiden puolesta ranskalainen valistusfilosofi Voltaire ilmaisi
ajatuksensa Raamatusta nimittäessään sitä "suutarien ja räätälien
juttukirjaksi"
. Käytännössä samaan päätelmään on tullut aikamme
liberaaliteologia. Näin Voltaire antoi ymmärtää, ettei oppineilla ja
Raamatulla ole mitään yhteistä; oppineet lukevat arvokkaampia kirjoja.
Heidän arvolleen ei sovi työskennellä juttujen ja tarujen parissa, vaan
heitä kiinnostavat faktat. Näin on tämänkin ajan "valistusfilosofien" kohdalla.
Raamatussa olevat legendat eivät sinänsä kiinnosta. Heidän kiinnostuksensa
taustalla on heidän isäntänsä (saatanan) katala pyrkimys riistää ihmisiltä
Jumalan sana:

 

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän

maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen

kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta
itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä"
(Aam.8:11-12).

Tieteen kahdet kasvot

Tiede kuuluu tähän aikaan ja se on välttämätön kaikelle inhimilliselle
kehitykselle. Se on maallisen elämisen perusta ja kivijalka, jolta kaikki
toiminnot nousevat.


Mutta sillä on myös toiset kasvot, tuhon ja turmion kasvot, jotka kertovat,
että joskin tiede ja kaikenlainen kulttuuri ovat saaneet elinvoimaa
kristinuskosta, niissä samalla löytyy piirteitä, jotka ovat selkeästi
kristinuskon perusteiden vastaisia. Joku viisas on sanonut: "Sivistynyt
ihmiskunta vuotaa verta tuhansista haavoistaan."
Tiede on helpottanut
paljon ihmisten elämää, mutta toisaalta se on myös itse syyllistynyt
vakavien ja syvien haavojen lyömiseen. Sen käyttäytyminen on tässä
suhteessa ollut skitsofreenista.

Osmo Tiililä kirjoittaa: "Kulttuurin piirissä syntyvät tiede ja taide. Ne
ovat inhimillisen hengenelämän korkeita kunnaita. Molempien harjoittamisen
tulisi olla, niinkuin kaiken muunkin kutsumustyön, Jumalan palvelemista
hänen luomansa elämän palvelemisena. Maailmassa vallitsevan synnin tähden
tieteen saavutuksia käytetään kauhistavassa mitassa elämän tuhoamiseen.
Taiteessa ei sydämen puhtaus kasva rinnan nerokkaan luomisvoiman kanssa"

(Teinien teologia, s.136).

Jeesus sanoo: "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja
tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi
yltäkylläisyys"
(Joh.10:10).

 

Nämä "tappamisen ja tuhoamisen" elementit ovat helposti jäljitettävissä

myös kulttuurin alueella. Ydinfysiikka on tuottanut rauhanomaiseen käyttöön

tärkeää materiaalia, mutta se on antanut myös mahdollisuuden valmistaa

hirvittävä tuhoase, ydinpommi.


Lääketiede on periaatteessa elämän puolella ja sen suojelija, mutta
käytäntö puhuu toista: se auttaa ihmiselämän tuhoamisessa. Suomessa
nykyisin surmataan n.10 000 lasta lääkärien käsillä, abortin kautta. Jos
kenen, lääkärien kädet ovat tänään "viattomien veren tahrimat". Mitä on
tällä kohden sanottava tieteen kristinuskomyönteisyydestä tai edes sen
moraalista?


Kuvaamataide ja kirjallisuus ovat luoneet ihastuttavia ja ihmisiä
jalostavia teoksia, mutta ne ovat myös turmelleet monet ja nimenomaan
nuoret sukupuolikuria loukkaavilla pornografisilla tuotteillaan. Tähän on
vielä syytä liittää elokuvateollisuus, joka on sekä tieteiden että
taiteiden lapsi.


Teologia (jumaluusoppi) on tärkeä tieteenala, mutta miten paljon
liberaaliteologia onkaan turmellut kansan hengellistä elämää!


Tarkentaen voisi sanoa: Pinnallisesta ajatellen menestyvä tiede on kyllä
kristinuskon pohjalta nousevaa, mutta se ei kuitenkaan verso Kristuksesta!
Otamme tähän todisteeksi Jeesuksen omat sanat:

 

"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten-

vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te

tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista

viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu

tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono

puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, haka-

taan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään"
(Matt.7:15-20).

 

Tähän liittyy myös Jeesuksen sanat "kahden herran" palvelemisen mahdotto-

muudesta:

 

"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista

rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva" (Matt.6:24).


Kun ymmärrämme Jeesuksen ohjetta seuraten jäljittää tieteen lähtökohtia
hedelmistä käsin, emme välttämättä päädy kristinuskoon, vaan sen
petolliseen ja antikristilliseen jäljitelmään.
Yrittäessämme yhdistää tieteen menestyksen saumattomasti kristinuskoon
joudumme kahdenlaisen hedelmän edessä todellisen ongelman eteen. Tähän
ongelmaan ei Latvus kirjassaan lainkaan kajoa.

Jumalaton kulttuuri

Kirjassa vaietaan siitä, että kulttuuri voi olla myös jumalatonta. Tiede
hylkää Jumalan ilmoituksen ja alistaa Raamatun palvelemaan omia
tarkoitusperiään. Selkeänä esimerkkinä tästä on kehitysoppi. Kehitysopin
avulla poistetaan luomisen ihme; muutkin Raamatun ihmeet pyritään
mitätöimään. Tiede palvoo järkeä! Laestadius sanoo: "Järki on filosofin
pääkopassa jumalallinen tiedon lähde, josta tämän maailman viisas voi
ammentaa totuutta samalla erehtymättömyydellä kuin yksinkertainen
Raamatusta."
Mutta Jumalan sanan hylkääminen tuottaa huonoa hedelmää.


Suomalaisessa kulttuurimaisemassa tieteen jumalattomuus pursuus esiin monin
eri tavoin:

1. Finlandia-palkinto.
Kahden edellisen vuoden palkinto (Pentti Holappa
1999 ja Johanna Sinisalo 2000) on mennyt teoksille, joiden jumalaton
teksti on ilmeinen. Kun tiedämme, että palkitsemisen takana on Suomen
kulttuurieliitti professoreineen, ei ole väärin päätellä, että koko
tiedemaailma on juonessa mukana.

2. Sukupuolimoraalia loukkaavat pornografiset taulut, filmit, videot ja
musiikkikasetit. Edelleen tähän sarjaan kuuluvat monet aikakausi- ja
viikkolehdet. Moni kaunokirjallinen tuote on selkeä pornografiaa.

 

Kaikki tämä tapahtuu kulttuurin nimissä ja varjolla. Ei liene liioiteltua väittää,
että tiede on näissä kaikissa välttämättömänä "taustayhteisönä". Juuri
siksi nämä menevät kansaan, että kansa ymmärtää arvovaltaisen tieteen
olevan juonessa mukana - ja tiede ei tietenkään voi eikä halua kiistää
yhteyksiään tähän jumalattomaan systeemiin. Uskovien aseettomuus ja
voimattomuus näiden ilmiöiden edessä johtuu pitkälti siitä, että hekin
palvovat kahta herraa, Jumalaa ja tiedettä.

3. Darvinismin luja ote eri sivistyspiireissä. Oppineistossa tämä näkemys
hallitsee suvereenisti ( jopa monia teologeja!) muutamia harvoja
poikkeuksia lukuun ottamatta.

4. Koululaitos
on tehnyt erinomaista työtä; suomalaiset koululaiset ovat
tiedoissa ja taidoissa maailman huippuja, mutta samanaikaisesti tämä laitos
tuottaa meille suruttoman kansan! Sivistys ja jumalanpelko eivät
valitettavasti kulje käsi kädessä. Koululaitoksessamme on vahvistunut
trendi, jossa opettaja toimii tiedonjakajana, mutta sanoutuu yhä
päättäväisemmin irti kasvattajan tehtävästä ja vastuusta
. Tämä sama
suuntaus on havaittavissa päiväkerhonohjaajista aina yliopiston opettajiin
saakka. Kun opettajat ovat hylänneet Kristuksen ja Raamatun oman elämänsä
ohjenuorana, heiltä on kadonnut todellinen taito kasvattaa lapsia ja
nuoria. Kun he kokevat olevansa tällä alalla heikoilla, he rehellisyyden
tähden vetäytyvät koko hommasta. Vanhemmat samoilla eväillä varustettuina
ovat jo aikaisemmin siirtäneet (samoilla perusteilla) vastuun opettajille.
Nyt taas opettajat vuorostaan siirtävät sen eteenpäin muulle
(epämääräiselle) yhteiskunnalle. Näin lapset siirtyvät "tyhjän päälle".
Heitä ei todellisuudessa kasvata kukaan - tiedonjakajia kyllä riittää!
Jumalan sanan selkeät ohjeet on koululaitoksessa, ja osin myös kirkossa,
korvattu, syrjäytetty ja mitätöity tieteen (psykologian) varjolla.

5. Liberaaliteologia on myrkyttänyt kirkon jumaluusopin. Jumalan sanan
sijasta saarnamiehet jakavat omia käsityksiänsä ja viisaita oivalluksiansa.
Teologisen tiedekunnan merkitys on lähinnä siinä, että sieltä valmistuvat
kirkon paimenet osaavat muokata kristinuskon kuolemattomat totuudet
yleisuskonnollisuuden epämääräisiin raameihin sopiviksi.

6. Aikamme kulttuuri suosii silkkaa pakanuutta, kuten esim. shamanismia.

7. Lääketiede toteuttaessaan aborttilakia toimii räikeästi kristinuskon
periaatteita (samoin kuin humanismiakin) vastaan


Summa summarum: Länsimainen tiede on kristinuskon vastainen!

Tämän kaiken jälkeen tieteen ja kristinuskon symbioosi ei olekaan niin
itsestäänselvyys kuin Latvus antaa ymmärtää. Tiede on saanut vaikutteita
kristinuskosta, mutta kristillistä se ei ole
. Jopa joudumme kysymään:
Ovatko Kristuksen vastustajalla (ainakin jossain määrin) sormensa pelissä?
Tälle voidaan hakea perusteluja. Saatana on "tämän maailman ruhtinas"
(Joh.12:31; Luuk.4:6). Tieto avaa tien vallankäyttöön ja hallituspaikoille.
Viisaan on erinomaisen vaikeaa vastustaa vallankiusausta.


On olemassa vastakristus (antikristus) ja sijaiskristus, joka jäljittelee
oikeaa Kristusta. Saatana on tällöin pukeutunut valkeuden enkeliksi:


"Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi" (2 Kor.11:14).


Samalla, kun kirjataan kristinuskon pohjalta nousevan tieteen suuret
ansiot, on perusteltua todeta, että varsin paljon Jumalan sanan kylvöstä
tuhotaan ns. kulttuurin toimesta. Näin olemme paradoksin edessä:
Näennäisesti kristinuskosta nouseva kulttuuri osoittautuu Jumalan
valtakunnan merkittävimmäksi vastustajaksi ja hävittäjäksi!
Tiede siis pohjimmaltaan taistelee kristinuskoa vastaan. Tässä taistelussa
se on osin häikäilemätön ja myös kavala. Sillä on tehokkaat aseet
käytettävissä kristinuskon hävittämiseksi. Taistellessaan Raamattua vastaan
se samalla taistelee totuutta vastaan ja ilmaisee olevansa valheen
ruhtinaan palvelija:

 

"Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.

Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä

ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän

on valhettelija ja sen isä" (Joh.8:44).

Vastuulliset tahot

Meidän ei tule unohtaa, että tiede ja taide ja nimenomaan tiede on tehnyt
mahdolliseksi sen valtava elintason nousun, josta me suomalaiset olemme
päässeet osalliseksi. Tieteen kehittämät vempaimet ovat meillä
jokapäiväisessä käytössä. Ilman tieteen apua elämämme olisi paljon
vaatimattomampaa. Lääketieteellä ovat kiistattomat ansiot kansan
terveydenhoidossa.

Mutta kun sitten katsomme kansan moraalista tilaa, joudumme tekemisiin
tieteen kääntöpuolen kanssa. Ketkä ovat suistaneet kansamme näin alas?


Ensimmäisenä on mainittava kansankirkko, joka on kastamalla kaikki myös
sitoutunut opettamaan heille kaiken, mitä Jeesus on käskenyt - mutta ei ole
pitänyt lupaustaan.

 

Toisena vastuullisena on valtiovalta, jonka alamaisuudessa tasavallassa

kaikki tapahtuu.

 

Kolmantena on mainittava kulttuuri, jonka alaisuudessa tieteet ja taiteet toimivat.
"Jumalattomuuskulttuuri" on tehnyt mahdolliseksi synnin vallan leviämisen
kaikkiin kansankerroksiin. Tieteen ja taiteen välityksellä, luvalla ja
suojassa tehdään hirvittävästä synnistä kaunis ja luvallinen: "heidän
kunnianaan on heidän häpeänsä"
(Fil.3:19).

 

Kun ihminen hylkää Jumalan, viisaus muuttuu tyhmyydeksi:

 

"koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana

kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,

ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita

olevansa he ovat tyhmiksi tulleet" (Room.1:21-22).

Suuria kuplia

Tieteen kristillisyys voidaan osoittaa suureksi kuplaksi, jota vain tämän
aatteen hurmaamat osaavat riittävän helläkätisesti käsitellä. Samanlaisia
kuplia on muitakin. Kristillinen eduskunta ja hallitus säätää lakeja, jotka
sallivat jumalanpilkan, homoliitot, abortit, suomalaisten hukkumisen
viinaan ja seksiin jne. Kansankirkko leikkiessään alkuseurakuntaa on myös
iso kupla, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Suurin kupla on kuitenkin
Suomen kansa kristillisenä kansana, sillä tätä kautta voidaan kristillistää
kaikki, mitä tämä kansan puuhaa ja harrastaa. Voi pyhä yksinkertaisuus!
Miksi meillä ei missään instituutissa kouluteta "kuplien puhkojia"? Niitä
tämä yhteiskunta ja kansankirkko nimenomaan tarvitsisi!

Lippulaivoja

Tieteen lippulaiva kristinuskon aavalla merellä on liberaaliteologia.
Liberaaliteologia ja kansankirkko taas omistavat yhteisen lippulaivan:
Helsingin teologinen tiedekunta. Nämä ovat faktoja, joiden perustelu ei ole
lainkaan ongelmallista.

Teologian opiskelu

Herännäisjohtaja Jonas Lagus (1798-1857) oli erinomaisen lahjakas mies. Hän
tuli nuorena miehenä kääntymykseen ja se laittoi hänen arvomaailmansa
uusiksi. Sallittaneen oheinen pitkähkö lainaus hänen suhteestansa
tiedeopintoihin.
Lagus kirjoittaa:

 

"Kokemus on osoittanut, ettei elävä ja eläväksi tekevä totuus koskaan ole

viihtynyt järjestelmissä, vaan se on uskollisesti pysytellyt Raamatun yksin

kertaisessa seimessä, johon se ensin ilmestyi. Samoin on jumaluusoppineiden,

kun he itse ovat tahtoneet tavata Jeesuslasta, ollut pakko Idän viisaiden tavoin

tarkata sanan kirkasta lohdusta ja iloa sydämillensä.

 

Mutta jumaluusopista tuli tiede, ja tieteen ensimmäinen vaatimus on vieläkin,

niin kuin Aadamin ja Eevan halu paratiisissa, pyrkiä eteenpäin, etsiä uusia

perusteita ja lisää valoa.Niitä se taukoamatta tavoittelee. Usko pyrkii alinomaan

elämään sisäisesti Kristuksesta ja Kristuksen yhteydessä ja pitää kaiken

muun vahinkona, kunhan vain löytäisi hänet ja olisi hänessä. Se on sielun ainoa

oikea olotila. Tiede taas yrittää löytää uutta valoa, uusia perusteita,
mielipiteitä ja ajatuksia. Eikä se aina välitä siitä, perustuuko se
totuuden ja elämän lähteeseen. Sillä tiede on mielestänsä oikeutettu
korottamaan itsensä kaiken yläpuolelle, kumoamaan kaiken raivatakseen
itsellensä vaikka kaikkein pyhimmän kustannuksella uuden tien, jota toiset
eivät vielä ole löytäneet. Se, joka tuntee dogmien historiaa, huomaa
helposti, kuinka tämä on aikojen kuluessa tapahtunut.


Mutta jumaluusoppi on tiede: sen on oltava olemassa, sitä täytyy tutkia ja
oppia. Nuorukaisten, jotka ovat antautuneet ja pyhittäytyneet saarnaamaan
Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, täytyy eläytyä sekä Raamatun
yksinkertaiseen oppiin että jumaluusoppiin.

 

Jos nuorukainen lähtee opiskelemaan jumaluusoppia olematta jokapäiväi-

sessä parannuksen ja elävän uskon harjoituksessa, niin hän kyllä voi

oppia jumaluusopin järjestelmät, mutta siinä kaikessa Jumalan Poika,

Kristus, jää häneltä piiloon ja yksinkertainen totuus salatuksi.

 

Jotta siis jumaluusopin opintoja voitaisiin ilman vahinkoa harjoittaa,

täytyy autuuden tiedon syntien anteeksi saamisesta olla niin juurtunut

nuorukaisen sieluun ja elävään kokemukseen, että hän todella elää sisäistä,

salattua elämää Herran Kristuksen kanssa ja hakee kaiken ravinnon

sielullensa, kaiken voiman ja valon häneltä. Hänellä ei saa olla lain

vanhurskautta, vaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, uskosta tuleva

vanhurskaus.


Jos jumaluusopin opiskelijat tahtovat pyrkiä Tiberian meren rannalla
olleiden veljiensä kaltaisiksi, täytyy heidän alituisesti rukoillen olla
yhteydessä Herran kanssa, joka on totinen viinipuu, ja häneltä saada uutta
elämää joka hetki. Heidän täytyy ahkerasti tutkia Raamattua sekä
seurustella samanmielisten veljien kanssa, jotka ovat antautuneet
evankeliumin saarnaamiseen. Heidän kanssaan on pohdittava elämän tiellä
kulkemista. Tämmöisissä olosuhteissa olisi jumaluusopin lukeminen heille
hyödyksi, vahvistaisi heitä totuudessa, ei eksyttäisi eikä veisi harhaan.
Näin valmistautuneina he voisivat mennä seurakuntiin ja julistaa
kaikenkaltaisille syntisille sitä totuutta, joka ei koskaan kävisi vanhaksi
heille itselleen: Jeesus Kristus on tullut maailmaan vapahtamaan sitä, mikä
on eksynyt ja kadonnut"
(Lagus, Evankeliumin ääni, ss.154-155).

 

Uskon, että ymmärtäisin

Joku viisas (Anselm) on sanonut: "Uskon, että ymmärtäisin." Tämä tulee
kuitenkin ymmärtää siten, että usko antaa nimenomaan hengellistä viisautta
ja ymmärrystä - vaikkei maallinenkaan ole täysin poissuljettu. Avain
raamatulliseen viisauteen on siis usko: "Uskon kautta me ymmärrämme, että
maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole
syntynyt näkyväisestä"
(Hebr.11:3).

 

Usko on lähtökohta, jota ilman ei ole todellista teologiaa. Usko antaa teolo-

giaan tarvittavan välttämättömän esiymmärryksen. Samoin oikea teologia

nojautuu kaikilta osin Raamattuun.


Franz Pieper sanoo: "Mikä ei ole raamatullista, ei ole teologista"
(Kristillinen dogmatiikka, s.23). Usko ja Raamattuun nojautuminen liittyvät
kiinteästi yhteen. Uskoon tullessaan ihminen saa Pyhän Hengen, joka on
kirjoituttanut Raamatun. Pyhä Henki antaa ihmiselle luottamuksen Raamattuun
Jumalan sanana.


Kouluesimerkkinä siitä, kuinka tieteen opiskelu tuottaa suurta vahinkoa,
ovat liberaaliteologit, jotka ilman uskoa ovat ryhtyneet hengen työsaralle.
Kirkon kannaltahan tässä nimenomaan on kohtalokasta se, että kirkko
kelpuuttaa liberaaliteologisen tiedekunnan kouluttamaan työntekijöitään!
Näin voi menetellä vain umpisokea kirkko!

Herännäisyyden sanomaa

"Herrat helvettiin, talonpojat taivaaseen" on heränneen kansan suussa
kulkeva sananparsi. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen kerrotaan sanoneen:
"Työ vilosohvit tiette saman selevän roamatusta kuin sika pottuhalameesta."

Paavo Ruotsalainen
erotti selkeästi ja raamatullisesti hengellisen,
"salatun viisauden", maallisesta:

 

"Kun järjen viisaus on korkeimmilleenharjoitettu, niin se on Kristuksen

pahin vihollinen."

 

"Jumala on autuuden tien tukkinut orjantappuroilla ja ristillä, etteivät ihmiset

saa sitä tietä pilata lihallisella viisaudella, niin kuin filosofien tapa aina on ollut."


"Salattu viisaus ei kenenkään tykönä säily muuta kuin sisällisessä ristin
koulussa."

 

"Anna kunnia Kristukselle, vaikka järki ja saatana hänet ymmärryksesi

silmäin edessä kovin halvaksi tekisivätkin."

 

"Jos minä harjoitetun tiedon ja ymmärryksen kautta rupean Kristusta etsimään, niin
on hän pannut minut paulaan ja kovaan kiusaukseen. Minkä tähden? Kristuksen
vanhurskauden tähden!
Tässä ei kelpaa minun nöyryyteni; ei riitä, että
minä opin kautta tahdon lähestyä Kristusta, vaan tässä täytyy minun langeta
alastomana hänen armahtavain kasvojensa eteen, ja sitä minun järkeni ei
antaisi koskaan tehdä."

 

"Siitä viisaudesta, mikä teillä silloin oli, jäi siemen itämään teidän sydämeenne

ja se nyt sokaisee teiltä sen lapsellisen yksinkertaisuuden, jossa yksinänsä

autuaaksi tullaan."

 

"Jos oppimattomien ja talonpoikain epäusko on paha asia ja vie Jumalan vihan

alle, niin vielä hirmuisempi on oppineiden ja herrain epäusko, joka riistää ihmiseltä
luonnollisen, yksinkertaisen taidon langeta elämän Herran eteen sellaisena
kuin on ja pitää siinä kaikki, niin hyvänsä kuin pahansakin, syntinä ja
hyljättävänä"
(E.F.Juurmaan kirjasta: Salattu viisaus).

Toinen herännäisjohtaja Jonas Lagus kirjoittaa pappistoverilleen:


"Sanankuulijasi kuuluvat olevan vaurasta, toimeliasta ja taidokasta kansaa.
Saarnan ristiinnaulitusta Kristuksesta, hänen alhaisuudestaan, maailman
halpana pitämisestä, itsensä kieltämisestä ym. täytyy olla heistä
hulluutta, sillä ihmisluonnolla on kova pähkinä purtavana, kun on pidettävä
roskana tämän maailman viisaus, rikkaus ja kunnia ja vaellettava Kristusta
seuraten...Mutta älä ihmettele, vaikka tämän maailman viisaat ja rikkaat
eivät ota vastaan totuuden sanaa"
(Evankeliumin ääni, ss.63-64).

Kaikille on tunnettua, kuinka selkeästi 1800-luvulla herätykseen tulleiden
saama hengellinen viisaus erosi kirkon virallisesta opista ja viisaudesta,
jota enemmistö papeista edusti ja opetti.

Osallisuus armosta


Tieteellinen ja taiteellinen lahjakkuus liitettynä Jumalan kaikkivaltiuden
tunnustamiseen ei vielä sinänsä merkitse pelastumista. Ratkaisevaa on
"armon osallisuus". Jumalan hyvät lahjat ihmisille ovat tarkoitetut
vetämään parannukseen:

 

"Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyy-

tensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannuk-

seen?" (Room.2:4).

 

Tämä "parannukseen vetäminen" on ollut Jumalan tarkoituksena sekä

yksittäisten ihmisten että kansojen kohdalla, kun Jumala on näitä

siunannut erilaisilla älynlahjoilla. Tiedemies tai taiteilija, joka ei ole uskossa,

on kuin tuhlaajapoika, joka tuhlaa isän antamia lahjoja välittämättä antaa

hänelle niistä kiitosta ja kunniaa.


Lahjat, mitkä meille on annettu, eivät ole suinkaan merkki siitä, että
suhteemme Jumalaan olisi oikea ja kunnossa - ne ovat merkki Jumalan
tuhlailevasta armosta ja hyvyydestä. Me myös joudumme vastaamaan meille
annetuista leivisköistä. Ratkaisevaa on suhde Jeesukseen. Psalmin
kirjoittaja kehottaa:

 

"Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne.

Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen

turvaavat" (Ps.2:12).

 

Itämaan tietäjät (Matt.2:1-12) ovat kaikille tiedemiehille osoittamassa

kuinka heidän tulee Pojan kautta lähestyä Isää.


Erich Sauer kirjoittaa kirjassaan "Ristiinnaulitun riemuvoitto" viimeisestä
tuomiosta:

 

"Silloin ´vaikenevat` turhanpäiväiset lörpöttelijät (Job.9:3; Matt.22:12).

Silloin murskataan ylpeät kerskailijat (Juud.j.15)! Silloin tulee ilmi kaikkien

ihmiskunnan historian ´hengen jättiläisten` ja ´sankarien` surkea

armon osattomuus (Ps.2:1-5)" (s.222).


Jumalan valtakunnan tuleminen

Ymmärryksen siivet -kirjan rivien välistä voi lukea optimistisen viestin:
Jumalan valtakunta on jo tullut maailmaan; se on hapattanut nimenomaan
länsimaissa kaiken aina tieteitä ja taiteita myöten. Me tiedämme, että
eräät ihmiset tulkitsevat Raamattua siten, että paraillaan elämme
tuhatvuotisen valtakunnan aikaa. Toiset taas näkevät, että tilanne on aivan
päinvastainen: nyt elämme lopun aikaa, jolloin saatana hallitsee erittäin
kiukkuisesti: "Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän
luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän
aikaa!"
(Ilm.12:12).


Raamattu ei opeta kansakuntien pelastumista, vaan Jumala kokoaa niistä
kansan omalle nimelleen:

 

"Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: ´Miehet, veljet,

kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi

pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä`" (Apt.15:13-14).


Puhuminen "kristillisistä kansoista" on petosta ja silmänlumetta!

Miten Jumalan valtakunta tulee?


Erich Sauer
kirjoittaa: "Raamattu opettaa selvästi, että historian
´päämäärä` ei ole yhtä kuin historian ´tulos`, ettei Jumalan valtakunta
pääse valtaan kasvamisen ja kehityksen kautta, vaan vasta maailman
tuhoutumisen ja katastrofien kautta. Laittomuus on pääsevä valtaan, monien
rakkaus on kylmenevä (Matt.24:12), ja Ihmisen Poika on palatessaan löytävä
vain vähän uskoa maan päältä (Luuk.18:8). Raamatun profetioiden ennustama
suunta ei ole maailman kristillistäminen aina kulttuurin menestykselliseen
kristillistämiseen saakka, vaan maailman vihollisuuden lisääntyminen aina
siihen asti, kunnes kristinusko hävitetään kulttuurin toimesta. Sen tähden
ei Kristus viivytä tulemistaan, koska maailma ei ole vielä tarpeeksi kristillinen,

vaan Hän ei tule vielä siksi, että se ei ole vielä kyllin epäuskoinen (2 Tim.3:1-4;

4:3,4; 2 Piet.3:3; 1Tim.4:1-3)" (emt.s.150).

 

-Tässä kiinnitämme erityisesti huomiota mainintaan: "kunnes kristinusko

hävitetään kulttuurin toimesta.". Tätä kohden olemme huimaa vauhtia menossa!

Olemme ottaneet tällä tiellä jo aimo harppauksen liberaaliteologian ryöstettyä

meiltä Jumalan puhtaan sanan (1992). Siis kulttuurin ystävyys kristinuskon

kanssa on petosta ja silmänlumetta!

Maailma katoaa

Katoavaisuuden tragiikka lepää kaiken inhimillisen yllä. Paavali kirjoittaa
tästä:

 

"Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes
nekin, joilla on vaimot, niin kuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka
itkevät, niin kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niin kuin eivät
iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niin kuin eivät saisi omanansa pitää, ja
ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niin kuin eivät sitä
käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa"
(1 Kor.7:29-31).

 

Tämän tähden uskovalle ei ole soveliasta ylenmäärin suitsuttaa ylistystä minkään
katoavaisen ylle, vaikka se sisältäisi loistaviakin hengentuotteita,
tieteiden tai taiteiden henkeäsalpaavia tuloksia. Me olemme ohittamassa
tämän kaiken. Nämä ovat aivan pian "menneen talven lumia". Tarttuminen
niihin on tarttumista virvatuliin. Meidän on suunnattava katseemme
katoavaisten näkyväisten sijasta iankaikkisiin ja näkymättömiin ja tähän
kehotella toinen toisiammekin:

 

"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on

ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne

siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol.3:1-2).

 

Uskova on "uuden aiooninihminen". Kohta, aivan pian, kaikkikin tämän

maailman mahtavat loistevalot sammuvat. Tämän tosiasian tulisi vaikuttaa

jokaiseen uskovaan ja hänen suuntautumiseensa tämän maailman tarjouksiin

ja tuotteisiin.

 

"Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat

pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä

siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan

teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja
joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen
hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan
me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu"
(2
Piet.3:10-13).

 

Kaikki tämä loisto, mikä maailmassamme on ja jolle ihmiset
suitsuttavat ylistystä ja jonka nimiin he vannovat, on "tulen ruokaa"!
Tuleva uusi maailma tulee olemaan niin loistava ja niin ihmeellinen, että
nykyisen maan loistot jäävät sen varjoon ja unohtuvat.

 

"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta,

eivätkä ne enää ajatukseen astu" (Jes.65:17).

 

Ei muisteta enää tämän maailman hengen jättiläisiä Sokratesta, Aristotelesta,

Platonia, Kopernikusta, Galileita, Kolumbusta, Shakespearea, Newtonia,

Einsteinia jne.

Ymmärryksen siivet

Ymmärryksen siivet kantavat tässä maailmassa pääsääntöisesti voitosta
voittoon. Tieto ja valta kuuluvat kiistatta yhteen.
Maallisen viisauden vanavedessä kulkevat valta ja raha, jotka sitovat
tiedemiehet ja taiteilijat tehokkaasti tähän nykyiseen pahaan maailmaan ja
sen hallintaan. Nämä siivet vievät maailmassa johtopaikoille. Ne, joilla on
paljon ymmärrystä, hallitsevat tätä maailmaa. Tieto on valtaa. Tosiasia on
myös, että valta turmelee. Näin päädymme värisuoraan: ymmärrys - valta -
turmelus.
Valtaa pitävät jakavat myös pitkälti tämän maapallon
varallisuuden.


Vallasta meidän on sanottava, että se on uskottu tämän maailman osalta
saatanalle: "Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle
yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ´Sinulle
minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se
on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon`"
(Luuk.4:5-6).

 

"Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa" (1
Joh.5:19).


Niiden uskovien, joille on uskottu valtaa tässä maailmassa, tulisi em.
tosiasioiden edessä vavisten käyttää sitä. Käyttää valtaa Saatanan
hallitsemassa maailmassa ja olla samalla elävän Jumalan palvelija, siinäpä
haastetta kerrakseen!
Olemmeko aivan mahdottomuuden edessä? Kuinka voi
tässä tilanteessa välttää kahden herran palvelun???


Tiedon (tieteen) ja vallan suhde tässä maailmassa olisi eräs tärkeä
tutkimuksen aihe. Ehkäpä tämä aihepiiri koetaan liian helpoksi; se on niin
ilmeinen ja kaikkien havaittavissa, ettei siihen kannata uhrata tutkijan
aikaa. Tähän asiaan ei Ymmärryksen siivet anna valoa. Luulisi, että tästä
aiheesta olisi helppoa kirjoittaa vähintään yhtä laaja teos. Tältä pohjalta
rakentuisivat luontevasti myös sillat Raamatun suuntaan.
Maallisen ymmärryksen siivet eivät kuitenkaan kanna ajasta ikuisuuteen.
Siihen tarvitaan hengellistä ymmärrystä.
Kun ihminen täällä ajassa pyrkii Jumalan armonvaltakuntaan, "ymmärryksen
siivistä" ei valitettavasti ole apua. Samoin pyrittäessä kirkkauden
valtakuntaan, Jumalan taivaisiin, nämä siivet osoittautuvat pettäviksi
"Ikaroksen siiviksi", jotka varmasti sulavat kesken matkan. Taivaaseen
pääsee viisainkin ihminen vain armosta, Jumalan lähettämien enkelisiipien
saattelemina: "Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet
Aabrahamin helmaan"
(Luuk.16:22).

Kenelle kunnia?

Luodun tulisi antaa kaikesta kunnia Luojalleen. Sekä tieteen että taiteen saralla

lienee varsin paljon Jumalan kunnian varastajia; otetaan lahjoista ja kyvyistä

kunnia itselle, vaikka se kuuluisi yksin Jumalalle. Jumala on arka kunniastaan:


"Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä
ylistystäni epäjumalille"
(Jes.42:8).

 

"Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui

istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: ´Jumalan ääni, eikä

ihmisen!` Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut

kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä" (Apt.12:21-23).

 

Pakanoiden ongelma on nimenomaan se, että he palvelevat luotua enemmän

kuin Luojaa:

 

"nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja

kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty

iankaikkisesti, amen" (Room.1:25).

Kunniakysymys varsinaisesti paljastaa tiedemiehen ja taiteilijan todelliset
yhteydet kristinuskoon. Itsekorotus vaanii erikoisesti niitä, joille Jumala
on antanut suuria lahjoja. "Te tulette niin kuin Jumala" (1 Moos.3:5).


Tähän ansaan lankesi kuningas Nebukadnessar:

 

"Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä

kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa, hän puhkesi puhumaan

sanoen: ´Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani

olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi,valtasuuruuteni kunniaksi!`"

(Dan.4:26-27).


Samoin kävi myös Isaac Newtonille:

 

"Newton humaltui siinä määrin tehtävästään suurena löytäjänä, että hän

määrätietoisesti vuodesta 1666 lähtien etsi jopa matemaattista kaavaa -

selitystä sille, miksi juuri hän oli tehnyt nämä löydöt. Ilmestyskirjan enke-

lin kysymykseen, ´Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murta-

maan sen sinetit`, hän vastasi varauksetta: ´Minä olen.`" (s.316).

 

Vaikka kysymys ei olisikaan näin suuresta harhautumisesta, niin varsin

tavallista on, että oppinut nostaa itsensä tavallisen "rahvaan" yläpuolelle.

Jos ja kun hän tajuaa, että enemmistö Herran seurakuntaa on juuri tätä

rahvasta, hänen ylpeä luontonsa ei salli hänen osallistua seurakuntako-

kouksiin. Jo tämä ylpeän luonnon sanelema suuntautuminen riittää

predestinoimaan oppineen hengellisen kohtalon.

 

Nimenomaan lopun aikana ihmiset varastavat Jumalalta kunnian. Ehkä
siihen viittaavat Jeesuksen sanat: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä
profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että
eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin"
(Matt.24:24).

 

Ihmiset juoksevat ihmeiden perässä - ja palvovat ihmeiden tekijöitä!

 

Ilmestyskirjassa kerrotaan Antikristuksen ilmestymisestä: "Ja se tekee

suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan

ihmisten nähden" (Ilm.13:13).

Ihmisen jumaloinnista lopun aikana kertoo myös Antikristuksen luku:

 

"Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun;

sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusi-

kymmentä kuusi" (Ilm.13:18).


Ihminen lahjoineen, viisauksineen ja kykyineen on silloin kaiken keskipiste
ja palvonnan kohde.


Uskovien tulee kuitenkin kumartaa vain Jumalaa ja Karitsaa:

 

"Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja

olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa
kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä:
´Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja
viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen`. Ja
kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja
meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ´Hänelle,
joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja
valta aina ja iankaikkisesti!` Ja ne neljä olentoa sanoivat: ´Amen`, ja
vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat"
(Ilm.5:11-14).

Väinö Hotti